Yksinäisyyden monet kasvot

Yksinäisyys ei ole yksi asia, eikä se tunnu kaikista samalta. Yksinäisyyttä voi olla vaikea tunnistaa. Yksi voi kokea itsensä tosi yksinäiseksi ilman, että kukaan muu sitä huomaa. Toinen taas voi olla paljonkin yksin, mutta ei koe itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on inhimillinen ja yleinen tunne ja kokemus, ja lähes kaikki ihmiset kokevat sitä jossain vaiheessa elämäänsä.

Yksinäisyys on yksilöllinen kokemus

Yksinäisyys on aina yksilöllinen kokemus. Toinen ihminen ei voi määrittää sitä, tunnetko sinä olosi yksinäiseksi vai et. Sitä ei voi mitata esimerkiksi lähipiirin ihmisten lukumäärällä, vaan sillä, miltä oma elämä ja suhteet toisiin ihmisiin tuntuvat.

Yksinäisyys tarkoittaa kokemusta siitä, että itselle tärkeä yhteys toiseen tai toisiin ihmisiin puuttuu. Yksinäisyys voi tuntua epämääräisenä pahana olona, ikävöimisenä, tyhjyytenä tai merkityksettömyyden kokemuksena. Yksinäisyyttä voi kuvata myös näkymättömyyden tunne, kokemus siitä, ettei kukaan oikeasti näe minua.

Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin oleminen. Yksin oleminen voi olla rauhoittavaa ja omaehtoista. Yksinäisyys taas on vastentahtoista ja sisältää tunteen siitä, että on tahtomattaan erossa muista tai jää ulkopuolelle. Moni peittelee yksinäisyyttään sekä itseltään että toisilta, sillä yksinäisyys voi tuntua hävettävältä tai nöyryyttävältä. ”En mä oikeasti tarvitse ketään” tai ”Tykkään olla yksin” voivat kätkeä sisälleen toiveen elämän jakamisesta toisen kanssa.

Sosiaalinen ja emotionaalinen yksinäisyys

Yksinäisyydellä on monia muotoja, mutta se jaetaan usein kahteen päätyyppiin: sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Ihminen voi kokea joko toista tai kumpaakin niistä yhtä aikaa. Kaikki yksinäisyyden muodot ovat yhtä todellisia ja merkityksellisiä.

Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa sitä, että elämästä puuttuu oma porukka tai yhteisö. Puuttuu ryhmä, johon olisi tarvetta kuulua. Tällainen porukka voi olla vaikka kaverit, joiden kanssa voi olla, viettää aikaa sekä jakaa arkea ja kertoa tärkeistä asioista. Sosiaalinen yksinäisyys on helpommin havaittavissa myös ulkopuolelta esimerkiksi jonkun jäädessä koulussa tai ryhmässä selkeästi muiden ulkopuolelle tai viettäessä paljon aikaa yksin.
Emotionaalinen yksinäisyys on usein näkymättömämpää, ja huomaamattomana se voi olla tosi raskasta kantaa sisällään. Emotionaalinen yksinäisyys on tunnetta todellisen yhteyden puuttumisesta toisen, tärkeän ihmisen kanssa. Jos sinulla on ihmisiä ympärilläsi, mutta silti tuntuu, ettet tule nähdyksi omana itsenäsi, kyse voi olla emotionaalisesta yksinäisyydestä. Sinusta voi myös tuntua, että elämässäsi ei ole ketään, joka todella tuntisi tai ymmärtäisi sinua tai jolle voisit kertoa rehellisesti omista ajatuksistasi tai peloistasi.

Kokemus yksinäisyydestä ei kerro siitä, millainen ihminen olet, vaan siitä, millaisia yhteyksiä elämässäsi tällä hetkellä on tai puuttuu.

Ostrakismi – kun jätetään ulkopuolelle

Toisinaan yksinäisyys ei synny sen seurauksena, että ihminen vetäytyisi tai ei osaisi luoda suhteita toisiin. Yksinäisyys voi syntyä myös siitä, että ihminen jätetään ulkopuolelle joko tahattomasti tai tahallisesti. Tällöin on kyse ilmiöstä nimeltään ostrakismi.

Ostrakismi tarkoittaa sitä, että ihminen suljetaan pois sosiaalisista tilanteista joko tahallaan tai tahattomasti. Kukaan ei välttämättä sano mitään suoraan, mutta viesti välittyy myös ilman sanoja.

Ostrakismi voi olla esimerkiksi:

Viesteihin ei vastata tai ne jätetään ”luetulle”
Ei tervehditä, ei katsota kohti
Ei anneta puheenvuoroa tai ohitetaan mielipiteet
Jätetään kutsumatta mukaan, usein ilman selitystä

Ostrakismi on erityisen raskasta siksi, että se on usein näkymätöntä ja siihen voi tuntua hankalalta tarttua tai puuttua. Ulkopuolelle jätetty voi alkaa epäillä itseään ja miettiä, liioitteleeko ja kuvitteleeko vain. Ostrakismi satuttaa syvältä ja voi pitkään jatkuessaan olla jopa tuhoisaa ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle.

Tutkimusten mukaan ulkopuolelle jätetyn aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin fyysistä kipua tuntevalla. Yksinäisyys sattuu oikeasti, myös kehoon. Lyhytaikainenkin ulossulkeminen voi tuntua voimakkaalta, ja pitkittyessään se voi horjuttaa itsetuntoa ja turvallisuuden tunnetta.

Usein ulkopuolelle jätetty yrittää aluksi kaikin keinoin päästä takaisin mukaan. Jos se ei onnistu, seurauksena voi olla vetäytymistä, viileämpää käytöstä, vihaa, itsensä vähättelyä tai toivottomuutta. Nämä eivät ole “huonoa käytöstä”, vaan pyrkimyksiä selviytyä uhkaavalta tuntuvassa tilanteessa. On tärkeää muistaa, että ulkopuolelle jättäminen ei ole koskaan sinne jätetyn syy tai vika.

Yksinäisyyden kehä

Yksinäisyys ei ole aina vain hetkellinen tunne, joka tulee ja menee. Pitkittynyt yksinäisyys vaikuttaa pahan mielen ja ikävien tunteiden lisääntymisen lisäksi myös siihen, miten mieli tulkitsee todellisuutta. Kun yhteyden puute jatkuu, alkaa mieli varautua pahimpaan ja varoittaa uhista. Ajatus siitä, että on parempi olla varovainen kuin joutua taas katumaan, voi vahvistua. Voit katsoa alla olevasta kuvasta, kuinka yksinäisyyden kehämalli voi pyöriä ja voimistua, ellei sen kyydistä pääse hyppäämään pois.

Kun yksinäisyyden kehä toistuu usein, mieli alkaa suojella itseään. Voit muuttua herkemmäksi huomaamaan torjunnan merkkejä ja tulkita epäselvän tilanteen kielteisesti. Toisen neutraali katse voi tuntua hylkäävältä ja hiljaisuus torjunnalta.

Yksinäisyyden kokemukset voivat vääristää ajattelua. Saatat alkaa uskoa todeksi mielesi tuottamia ajatuksia, kuten:

”Kaikilla muilla on kavereita, paitsi minulla”
”Kukaan muu koko maailmassa ei ole näin yksinäinen kuin minä”
”Jos kaveri ei vastaa heti viestiini, hän ei välitä minusta ollenkaan”
”Tämä ei tule koskaan muuttumaan”

Tämän kaltaiset ajatukset voivat tuntua sinusta täysin todelta! Tutkimusten mukaan yksinäisyyden aiheuttamat kielteiset kehämallit voivat alkaa kehittyä jo muutamassa kuukaudessa. Kehämallit voivat pysyä yllä ja voimistua, ellei niitä pyri muuttamaan ja oikaisemaan. Ajatuskehät kertovat siitä, kuinka yksinäisen mieli pyrkii selviytymään hankalissa tilanteissa, eivätkä siitä, että ihminen olisi heikko tai epäonnistunut. Jos tunnistat tällaista kehäajattelua itsessäsi, kannattaa siitä jutella esimerkiksi jonkun ulkopuolisen, luotettavan ihmisen kanssa. Olemme listanneet tämän artikkelin loppuun avuntarjoajia, joihin voit tutustua ja joilta voit pyytää matalalla kynnyksellä tukea.

Pitämiskuilu (liking gap)

Pitämiskuilu tarkoittaa, että ihminen ajattelee muiden pitävän hänestä vähemmän kuin he oikeasti pitävät. Tämä on yleistä ja liittyy omiin epävarmuuksiin.

Mikä voi auttaa yksinäistä?

Yksinäisyyteen ei ole yhtä kaikille sopivaa ratkaisua tai helpotuskeinoa. Avuntarpeeseen vaikuttavat muun muassa se, millaista yksinäisyyttä koet, kuinka kauan sitä on kestänyt ja missä kohdassa omaa elämääsi olet. Alla on neljä erilaista näkökulmaa siihen, mikä yksinäisyyteen voi auttaa.

Sosiaaliset taidot eivät ole synnynnäisiä, joita joillakin on ja toisilla taas ei. Ne ovat nimensä mukaisesti taitoja, joita voi harjoitella ja oppia läpi elämän. Sosiaalisia taitoja ovat muun muassa

kuuntelu

sanallinen viestintä

sanaton viestintä

empatia ja myötätunto

jämäkkyys

ristiriitojen ratkaisu

kiinnostus ja läsnäolo

Sosiaalisten taitojen harjoittelu voi auttaa yksinäistä erityisesti silloin, kun yksinäisyys ei ole jatkunut kovin kauan tai rajoittuu johonkin tiettyyn elämän alueeseen.
Pelkkä kehotus ”mene vain juttelemaan muille” ei auta, jos olo on ennestään turvaton. Kynnystä toisten kanssa olemiseen ja kohtaamiseen voi madaltaa luontevat kohtaamiset paikat ja tilanteet. Tällaisia voivat olla esimerkiksi teemalliset ryhmät, itseä kiinnostavat harrastukset sekä nuorisopalveluiden ja seurakunnan järjestämä toiminta. Juttu voi luistaa jonkin kivan yhteisen tekemisen äärellä ja ryhmän tai harrastuksen toistuessa säännöllisesti, myös toisista ryhmäläisistä tulee ajan saatossa tutumpia.
Yksinäisyys ei ole pelkästään yksilön asia. Yksi kutsu, viereen istuminen tai mukaan pyytäminen voi katkaista ikävän yksinäisyyden kehän. Tätä kutsutaan sosiologiseksi interventioksi, eli koko yhteisön toiminnalla on väliä. Usein yksinäinen ei enää jaksa uskoa, että hänet halutaan mukaan, ja tällöin muiden aktiivisuus voi olla ratkaisevaa.
Jos yksinäisyys on jatkunut pitkään ja siihen liittyy masennusta, ahdistusta, toivottomuutta tai itsetuhoisia ajatuksia, on tärkeää saada apua. Käännythän siis kouluterveydenhuollon, opiskeluhuollon, YTHS:n, Ohjaamon tai seurakunnan walk in-terapian puoleen matalalla kynnyksellä. Ei ole niin pientä tai suurta asiaa, jonka kanssa kannattaisi jäädä pitkäksi aikaa yksin!

Yksinäisyys voi tuntua siltä kuin se määrittäisi menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden, koko elämän. Todellisuudessa se kertoo kuitenkin vain siitä, millaisia yhteyksiä elämässäsi on ollut tai puuttunut, ei siitä, millainen ihminen olet.

Yhteys toisiin ei synny aina helposti. Usein muutos alkaa siitä yksinäisyyden kokemuksen tunnistamisesta ja antamisesta sen tulla näkyväksi. Yksinäisyys ei ole pysyvä olotila. Yksinäisyyteen voi saada tukea ja sinä olet sen kaiken tuen arvoinen!

Linkkejä, tietoa ja tukea:

Tämän artikkelin ovat tehneet nuorten tieto- ja neuvontapalvelun ohjaajat.