Työskentelin Kaijonharjun nuorisotalolla vapaaehtoisena satunnaisesti viime lokakuusta maaliskuun loppuun asti. Näinkin lyhyessä ajassa ja satunnaisilla työvuoroilla talon henkilökunta sai oloni todella tervetulleeksi ja koin olevani osa Kaijonharjun nuorisotalon yhteisöä. Pääsin näkemään talon arkea monelta kantilta, osallistuen esimerkiksi valvojana nuorten järjestämään discoon, makkaranpaistoretkiin, pidennettyihin aukioloihin, kirjaston kanssa yhteistyössä järjestettyyn peli-iltaan sekä Superpark-retkeen. Nuorisotalon toiminnan monipuolisuus jollain tapaa yllätti, mutta vielä enemmän olin vaikuttunut siitä, miten joustavaa toiminta oli, tietysti resurssit huomioon ottaen. Lasten ja nuorten toiveita pystyttiin usein toteuttamaan, mikä oli mielestäni todella hienoa ja merkityksellistä lasten ja nuorten kannalta.
Oli ihanaa seurata ja tutustua paremmin talon vakiokävijöihin, uusia tuttavuuksia ja kasvoja kuitenkaan unohtamatta. Talon sisällä selvästi välitettiin lapsista ja nuorista ja pääsin myös itse omalta osaltani kokemaan tätä aikuisen ja lapsen välille muodostuvaa luottamussuhdetta, kun tutut kasvot muistivat minut viime käynniltä ja tulivat innoissaan pyytämään touhuihin mukaan tai pelaamaan esimerkiksi lautapelejä.
Vapaaehtoistyötä nuorison parissa
Opiskelen Oulun Yliopistossa interkulttuurisessa luokanopettajakoulutuksessa ja päädyin Kaijonharjun nuorisotalolle töihin juurikin opintojeni kautta. Opintoihin kuuluu kurssi, jonka suorittamiseksi tulee tehdä vapaaehtoistyötä, joka pitää sisällään interkulttuurista yhteistyötä ja kommunikointia. En ollut aiemmin kuullut kenenkään tehneen vapaaehtoistyötä nuorisotyön parissa, mutta koin että Kaijonharjun nuorisotalo täytti hyvin vaaditut kriteerit ja sen lisäksi olin kiinnostunut näkemään lasten ja nuorten toimintaa koulumaailman ulkopuolella. Arvokasta kokemusta ja näkemystä vapaaehtoistyön kautta sainkin matkaan, jota tulen varmasti pitkään vielä pohtimaan ja kantamaan mukanani sekä reflektoimaan opinnoissani sekä tulevassa työssäni. Lisäksi kurssin viimeisellä kerralla suosittelin vahvasti nuorisotyötä jatkossakin yhdeksi vapaaehtoistyön suorittamisen vaihtoehdoksi, sillä koen, että opettajaopiskelijat hyötyvät perspektiivin vaihdoksesta huomattavasti ja olisi tärkeää, että opettajilla olisi käsitys myös siitä, mitä lapset ja nuoret tekevät koulumaailman ulkopuolella.
Nuoriso-ohjaajan ja opettajan työn erot
Vaikka opettajan ja nuoriso-ohjaajan työssä on paljon yhteistä, huomasin myös nopeasti sen, kuinka isoja erot ovatkaan. Opettajana tunnet oman luokkasi ja sen yksilöt, sekä ryhmän dynamiikan jonka johdosta ryhmän hallintaan muodostuu tietynlainen rutiini ja opettajana tiedät, miten ryhmän saa toimimaan. Nuorisotalolla puolestaan porukka on joka päivä erilainen, osan lapsista ja nuorista tuntee todella hyvin ja joku päivä paikalle pölähtää joku aivan uusi kasvo tai jopa kokonainen ryhmä lapsia tai nuoria, joita et kunnolla tunne. Lasten ja nuorten määrän vaihtelu on myös suurta, joten et voi koskaan oikeastaan ennustaa minkälainen työpäivästä on tulossa ja minkälaisia ongelmia esimerkiksi saattaa tulla vastaan. Nuorisotyö siis vaatii ihan omanlaista joustavuuttaan ja nopeaa ongelmanratkaisukykyä.
Yhtenä työn haasteena tuntui olevan yhteistyön puute koulujen kanssa. Molemmilla opettajilla ja nuoriso-ohjaajilla on vastuu pitää lapset ja nuoret turvassa, sekä auttaa heitä erilaisissa ongelmissa. Paremmalla yhteistyöllä saataisiin aikaan parempia tuloksia tämän vastuun täyttämisessä ja useat näkökulmat auttaisivat luomaan laajan kokonaiskuvan kunkin yksilön tilanteesta, joka voisi johtaa esimerkiksi siihen, että lapsi tai nuori pääsisi tarvitsemansa avun piiriin varhaisessa vaiheessa, eivätkä ongelmat pääsisi eskaloitumaan. Vastuut ja velvollisuudet ovat kuitenkin joskus ristiriidassa, joka voi näkyä esimerkiksi siinä, ettei opettaja saa luovuttaa tietoja vaitiolovelvollisuuden johdosta. Toivon, että kokemukseni ja nuokkarilla käytyjen keskustelujen myötä, osaisin itse opettajan tulevaisuudessa hoitaa vastuuni ja velvollisuuteni sillä tavalla, että yhteistyöstä saataisiin paras mahdollinen etu irti. En halua olla se opettaja, joka vaikeuttaa yhteistyötä kun sen sijaan eri ammattilaisten yhteisvoimin voitaisiin saada paljon hyvää aikaan lasten ja nuorten hyväksi.
Avoimia ja ennakkoluulottomia kohtaamisia
Jos muutama asia pitäisi nostaa, mitä erityisesti vapaaehtoistyön kautta Kaijonharjun nuorisotalolla opin, nostaisin ehdottomasti ensimmäisenä asiana avoimuuden. Kun kohtaa lapset ja nuoret ennakkoluulottomasti ja on valmis kuulemaan heidän ajatuksiaan, voi oppia vaikka mitä. Toisena asiana puolestaan nostaisin sopeutumiskyvyn. Muuttuvat tilanteet ja joskus yllättävätkin ongelmat, kuten se, että kaiuttimet eivät toimi kun discon olisi pitänyt jo alkaa, haastavat työssä ja opettavat nopeaa reagointia ja epävarmuuden sietämistä. Asiat kuitenkin aina lopulta lutviutuvat parhain päin, vaikka alkuperäinen suunnitelma ei onnistuisikaan. Lisäksi, tätä työtä ei todellakaan tehdä yksin, vaan työyhteisön merkitys on todella suuri ja siinä lisänä iki-ihanat lapset ja nuoret, jotka auttavat omalla motivaatiollaan ja aktiivisuudellaan. Työtä jaksaa hyvin, kun pitää ihmiset lähellä ja mielen avoimena!
Lopuksi haluaisin sanoa vielä kiitoksen viime syksystä ja kuluneesta keväästä koko Kaijonharjun nuorisotalon poppoolle sekä lapsille ja nuorille, on ollut ilo olla osa talon arkea!
– Jessica Niska, luokanopettajaopiskelija Oulun yliopistosta
