Riemukkaita yhteisötarinoita kirjamessuilta

Lokakuussa Oulussa järjestettiin kirjamessut, joihin osallistuimme nuorisopalveluiden pisteellä. Nuorisotyöntekijöitä kun olemme, oli pisteemme täynnä toimintaa ja osallisuutta. Messujen kävijät pääsivät arvuuttelemaan nuorten kirjojen nimiä, unelmoimaan unelmiensa kirjasta ja luomaan yhteisiä tarinoita.

Yllätyksellisiä tarinoita yhdessä

Yhteisötarinat syntyivät A5-kokoisille papereille siten, että joku aloitti ja seuraavat jatkoivat. Joku kirjoitti pitkän pätkän, joku vain yhden sanan. Näin syntyi hulvattomia ja yllätyksellisiä tarinoita, joita pääset lukemaan alta.

Savannilla oli kuuma - ilma väreili ja tuntui kuin auringonsäteet olisivat valuneet sulan laavan lailla taivaasta alas. Sitten alkoi tapahtua. Leijona heräsi raukeana päiväuniltaan. Kitaansa isosti aukoen se haukotteli suoristaen samalla raajojaan. "Hirveä nälkä", ajatteli leijona. Oli ihan pakko lähteä kauppaan ruokaostoksille. Ostoskassiin sujahti muuta lihapaketti. Hetkonen! Se olikin muuta! "Mitä verratonta", leijona ajatteli. "Enpä olekaan vielä maistanut kasvisruokia - olisiko jo aika!" Muun lisäksi leijona osti munia, banaaneja, kaksi mangoa ja litran jogurtin, jossa oli punainen hintalappu.
Oli synkkä ja myrskyisä yö. Pikku vampyyriä pelotti. Kirkas täysikuu kurkisti mustien samettiverhojen raosta, eikä pikku vampyyri saanut unta. Hän nousi ja meni hakemaan popcornia. Silloin hän näki maailman suloisimman pienen lepakon! Mutta mitä ihmettä, lepakko mutusti tyytyväisenä pikku vampyyrin pop-corn-herkkuja! He molemmat tuijottivat hetken toisiaan, silmät suurina kuin ikkunasta kajastava täysikuu, kunnes sankan, tumman metsikön lomasta pilkotti epämääräiseltä, mutta toiveikkaan valoisalta näyttävä pilkahdus hopeista, keijumaisen ohutta kangaskaistaletta.
En voinut uskoa silmiäni. Näin kadulla poron, jolla oli hame päällä! Taas. Tällä kertaa hame oli kimalteleva, täynnä joulun värejä. Poro pysähtyi liikennevaloihin. Pysähtyi, vaikka valo oli vihreä. Pohdin, olinko tieteellisen läpimurron äärellä. Entä jos porot ovat punavihersokeita? Ei, porot olivat sinikeltaisvärisokeita ja luulivat keltaista siniseksi, eivätkä tienneet, mitä se tarkoittaa. Kaikki alkoi tuntua unelta, sarvet alkoivat kutista. Ja sitten istuin alas, annoin sarvien kasvaa. Päätäni kutitti, mutta en raapinut, vaan juttelin kaverin kanssa kuin ei mitään. Puhuimme politiikasta. Huomasin, kuinka kaverini silmät hakeutuivat tuijottamaan hiuksiani. Mitä siellä oli?
Karhu on huumorinen karhu. Se kulki iloisena pilke silmäkulmassa. Vastaan tuli räkättävä repolainen, joka äkkiä jähmettyi ja huusi "Kontion ketale! Maksa velat!" Karhu heitti ketulle säkin perunoita "Potut pottuina!" Kettu lähti keittämään perunoista keittoa. Sipuli paloiksi, hieman kuullotusta pannulla ja makkaranpalaset perään. "Mmm... Tästä karhu kyllä tykkää", hän ajatteli. Karhua hakiessaan syömään, kettu törmäsi korppiin. "Minne matka, repolainen?", raakkui korppi. "Haen karhun syömään kanssani", kettu kähisi. "Vaan tiedän, mitä aiot kysyä. Ei heru ruokaa sinulle", kettu julisti. Soppakattila päättikin laittaa rikkansa rokkaan. Pulputus muuttui röhnötykseksi ja höyry mustaksi savuksi. Kääk.
Oli suloinen, kesäinen aamu. Auringon ensisäteet lämmittivät sammaleet ja ilman. Pikku peikko nautti pehmeän sammaleentunnusta paljaiden varpaidensa alla ja lämmöstä kasvoillaan. Viime yönä pikku peikko oli nähnyt unta pienestä kiharatukkaisesta vampyyristä. Vampyyri oli vaikuttanut pelokkaalta pikemminkin kuin verenjanoiselta. Mutta pikku peikkoa ei pelottanut. Hän nousi ylös sammalvuoteeltaan ja lähti kohti valoisaa päivää.
Henkeni salpautui. En ollut ikinä nähnyt sellaista. Taivaalle leijui lehmä, joka säteili valoa. Tämä ei kuitenkaan ollut tavallista, lämmintä valoa, vaan todella räiskyvän pinkkiä. Niin räikeää, että silmiäni alkoi särkeä. Ja sitten tuli se ääni. En ollut eläissäni kuullut, enkä myöskään nähnyt sellaista. Uskomatonta! Ääni pyysi minua pysähtymään. Minä pysähdyin ja vain kuuntelin. Kuuntelin. Se sai minut tuntemaan oloni läpäistyltä, kuin aika ja iäisyys olisivat lävitseni virranneet. Sitten se ammui hyvin arkisesti "Ammuu" ja emäntä rupesi lypsylle. Maito läiskähti ämpärin pohjalle äänekkäästi noruen. Emäntä hätkähti: se oli kimmeltävän sinistä kuin paratiisisaaren meri. Emäntä älähti. "Isäntä! Nysse rommautti sen! Geenimuunnos löi lävitte!"
"Mitä kuuluu?", hän kysyi. "Mitäpä tässä, Ritari Ässä", vastasin. Ei se tajunnut. Mietin hetken, että selittääkö, mut ei. Turhaan. Vastasin vaan, että "kaikki ok!". Juttu ei lähtenyt lentoon, joten nousin ylös, keräsin kamani ja lähdin. Minulla oli nälkä, mutta ei jano. Toisaalta tekisi mieli pizzaa! Kotona olis kyllä ittetehty makaronilaatikko jääkaapissa. Halvemmalla pääsis. Kotimatkalla mietin David Hasselhoffin rintakarvoja.

Kirjoita tai lue – messuvieraat vinkkaavat

Toisella messupisteellämme kävijät haaveilivat unelmiensa kirjasta. Toisten unelmien kirjaa ei vielä ole kirjoitettu, joten jos suunnittelet kirjoittavasi kirjan, ota tästä vinkit talteen! Tällaisille kirjoille olisi lukijoita.

Unelmamatka. Huumorintajuinen, jännittävä ja kaikille sopiva.
Valloittava, kielellisesti kutkuttava, noin 350 sivua pitkä ja sijoittuu tuntemattomaan paikkaan.
Herättää kiinnostuksen ja saa tarttumaan uuteen juttuun, aiheeseen – seuraavaan kirjaan.
Seuraava kirjani, jota en ole vielä kirjoittanut – se vie vuoteen 1851.
Monikerroksinen, ihmisyyttä/ihmisten välisiä suhteita taitavasti kuvaava.
Olisi minun kirjoittamani.
Itse kirjoittama lastenkirja <3
Tonttu Tappuran taianomainen vuosi Isokylän kylässä.
Mun history kirja, mutta ehkä on 907.
Koskettava, nostalginen, esteettinen.
Romaanikäsikirjoitukseni ”Leimahdus”
Nuortenkirja erä- tai historia-aiheesta. Jännitystä, ehkä jopa hieman kauhua, max 160-180 sivua pitkä.

Viimeiseen unelmaan joku oli jättänyt lukuvinkin: ” Päivi Lukkarila, Skutsi. Ei kyllä historiaa. Historiaa: Eva Frantz, Osasto 23″.

Osa kävijöistä oli jo unelmiensa kirjan lukenut ja halusi jättää sen lukuvinkiksi muille. Ota siis alta itsellesi vinkki ja suuntaa kirjastoon!

Syntien kummun naiset
Melissa Febos, The dry season
Ilkka Remes, Ruttokellot. Oli niin jännä, etten aikoinaan malttanut laskea sitä käsistäni.
Henry Erpenbeck, Kairos
Leena Paasio, Meren koskettamat. Olisin halunnut nuorena lukea.
Sarah Penner, Myrkynkeittäjä
Antti Tuomainen, Jäniskerroin
Jaroslav Hasek, Kunnon sotamies Svejkin seikkailut (suom. Eero Balk)
Elina Pitkäkangas, Sang
Alpo Ruut, Kämppä
Mika Waltari, Sinuhe
David Cronenberg, Syöpäläiset
Franz Kafka, Muodonmuutos
Hanna Kukko, Katso eläintä
Fredrik Backman, Mina vänner (också på engelska: My friends)
Aino Kallas, Sudenmorsian