Nuoruusiän kehitystehtäviä ovat muun muassa
Joskus yksinolo voi olla nuoren oma valinta. Esimerkiksi silloin, kun nuori huomaa aiemmin hyväksyntää hakiessaan miellyttäneensä toisia siinä määrin, että sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu enemmän suoritukselta kuin voimavaralta. Oman arvomaailman hahmottuessa nuori voi alkaa kyseenalaistaa muiden miellyttämiselle ja jatkuvalle sosiaalisuudelle perustuvaa arkeaan. Nuori voi myös haluta ottaa etäisyyttä itselleen haitalliselta tuntuvaan kaveriporukkaan. Tällöin yksinoloon vetäytyminen on terve reaktio, ja se voi olla myös edellytys sille, että nuori saa rakennettua uudelleen identiteettiään omaa hyvinvointiaan tukevaksi. Onkin hyvä tiedostaa, että yksinolo iltaisin kausittaisesti tai sosiaalisen päivän jälkeen voi olla oma valinta ja keino keventää sosiaalista kuormitusta.
Nuoren yksinäisyys on kokemusta siitä, että joko kouluarjessa tai elämässä ylipäätään on yksin, vailla toista ihmistä ja toisten tuomaa turvaa. Kokemus yksinäisyydestä ei riipu siitä, onko ympärillä ihmisiä. Yksinäinen kaipaa puuttuvaa yhteyttä ja aitoa kohdatuksi tulemista toisten ihmisten kanssa. Yksinäinen kokee usein ulkopuolisuutta, erilaisuutta tai tunnetta, ettei kukaan voi ymmärtää, mitä hän kokee tai tuntee. Hän voi ajatella, ettei omana itsenään voi tulla hyväksytyksi. Hänen voi olla vaikea sanoittaa kokemustaan tai luottaa siihen, että toiselta voi saada apua. Usein yksinäisyyteen liittyy kokemus tai ajatus siitä, ettei toisiin ihmisiin voi luottaa arjessa eikä hädän hetkellä apua tarvitessaan.
Yksinäisyys voi olla myös selviytymismekanismi, jonka lapsi tai nuori rakentaa satuttavien kokemusten tai pelkojen suojaksi. Yksinäisyys voi suojata nuorta hylätyksi ja väärinymmärretyksi tulemiselta, jos omia tunteita tai ajatuksia ei koeta hyväksyttäviksi. Nuoren maailma on vielä suhteellisen mustavalkoinen. Itsessä pahoina tai ei-hyväksyttävinä koetut ajatukset, tunteet tai iänmukaiset hallitsemattomat keholliset reaktiot ja tuntemukset voivat saada vetäytymään.
Yksinäisyyden kokemus voi alkaa rakentua myös yksittäisestä, ylivoimaiselta tuntuneesta kokemuksesta, että on jäänyt hädän hetkellä yksin. Kokemus voi olla traumatisoiva ja jäädä käsittelemättömänä mieleen ohjaamaan arjen havaintoja. Sosiaalinen kanssakäyminen voi tuntua uhkaavalta, kun kokemuksen voi pelätä toistuvan. Silloin nuoresta voi tuntua helpommalta välttää ahdistavaa uhkan tunnetta kuin mennä sitä kohti ja saada korjaavia kokemuksia. Nuori voi rakentaa oman mielen sisäisen maailman tai etsiä nettiyhteisöistä hyväksyntää ja roolia, jossa kokee kuuluvuuden tunnetta.
Joskus yksinäisyyden kokemus syntyy kriisin myötä. Ystävyyssuhteen tai seurustelusuhteen päättyessä tai muuten (kaveriporukassa, joukkueessa tai harrastuksessa tai muussa yhteisössä) hylätyksi tullessa nuori voi kokea valtavaa yksinäisyyttä, kelpaamattomuutta ja surua. Hän voi ajatella, ettei enää koskaan voi olla rakastettava tai hyväksytty. On tärkeää, ettei nuoren tunnekokemusta vähätellä tai yritetä ratkaista. Tunnekokemusten intensiteetti on nuorena aivan yhtä voimakas kuin aikuisella eron tai hylätyksi tulemisen hetkellä. Sen sijaan aivojen tunneimpulsseihin reagoivien etuotsalohkojen kehitys jatkuu vähintään 25-vuotiaaksi. Nuoren tunnereaktiot saavat ikään kuin täyttä kaasua, mutta jarrut ovat vielä kehittymässä.
Jokainen ihminen kokee hetkittäin yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta tai erilaisuutta. Yksinäisyyden tunne on hetkittäisenä tarpeellinen erityisesti kasvavalle nuorelle. Vertaispaineen ollessa kova on myös tervettä pysähtyä aika ajoin miettimään, missä seurassa haluaa aikaa viettää ja mihin yhteisöön kuulua. Tällöin nuoren oloa turvaa, kun hän tuntee kuuluvansa vähintäänkin perheyhteisöönsä sen merkityksellisenä jäsenenä.
Jos nuori vetäytyy sekä arjen suhteista vertaistensa kanssa että perheyhteisöstään, on syytä varmistaa, että hänellä on vähintään yksi turvallinen yhteisö, johon hän kokee kuuluvansa. Huoltajalla on oikeus tietää, missä hänen luonaan asuva tai alaikäinen huollettava aikaa viettää, olipa sitten kyse arjen kaveri- tai harrastusporukoista, some-, peli- tai nettiyhteisöistä. Mikäli nuori eristäytyy esimerkiksi huoneeseensa olematta vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin tai häneen ei muuten saa yhteyttä, kannattaa ottaa yhteys kouluun (terveydenhoitaja, koulukuraattori, koulupsykologi tai ryhmän opettaja). Jos nuori ei ole koulussa tai opinnoissa, voi vanhempi ottaa yhteyttä Oulun kaupungin etsivään nuorisotyöhön tai Pohteen nuorten sosiaalipalveluihin.
Puheyhteys nuoreen on ensisijaista. Huoltaja voi näyttää esimerkkiä siitä, että tiettyyn aikaan kokoonnutaan saman pöydän ääreen syömään ja vaihdetaan päivän kuulumisia. Vaikka nuori voi pitää huoneensa ovea kiinni, sinne tulee olla huoltajalla pääsy päivittäin kuulumisia vaihtamaan. Mikäli nuori pyytää lähtemään, hänen kanssaan voi sopia, että yhteinen juttutuokio kuuluu arkeen ja nuori voi valita, onko se aamuisin, iltapäivällä vai iltaisin. Juttutuokio on usein hedelmällisempi, kun huoltajakin kertoo kuulumisiaan eikä tilanne muodostu nuoren mielessä kyselyksi tai ”kuulusteluksi”.
Ensisijaisesti huoli kannattaa kertoa nuorelle. Hänelle voi sanoa omin sanoin esimerkiksi, että ”Olen huomannut, että vietät paljon aikaa yksin. Miten sinulla menee?”. Tai ”Olen miettinyt, ettei sinulla ole käynyt vähään aikaan kavereita. Oletko yksinäinen?”. Voit rakentaa ja palauttaa keskusteluyhteyttä myös yhdessä aikaa viettämällä jonkin mukavan tekemisen äärellä, esimerkiksi lautapelit tai ruoan laittaminen yhdessä. Mikäli et saa yhteyttä nuoreen, pyydä apua koulusta tai nuoriso-, sosiaali- tai terveyspalveluilta.
Jos nuori kertoo olevansa yksinäinen:
Monesti nuoren vaikea olotila on vanhemmallekin vaikeaa, ja siksi tilanne tekisi mieli ratkaista neuvoilla. Tärkeämpää on kuulla ja lohduttaa nuorta läsnäololla, halauksella, vieressä rauhassa istumalla ja kertomalla, että voi vain kuvitella, miten pahalta nuoresta tuntuu. Sitten kun nuori on saanut rauhassa purkaa yksinäisyyden kokemustaan, voi hän olla valmis vanhemman kysymyksille siitä, miten häntä voi auttaa tai voitaisiinko apua hakea yhdessä. Nuorta voi auttaa valtavasti kuuntelemalla häntä aidosti. Se tuo tunteen, että hänen kokemuksellaan on merkitystä. Se myös vähentää riskiä, että nuori lähtee hakemaan seuraa itselleen vahingollisista yhteisöistä tai yksilöistä.
Jos nuori on avoin avulle, voi hänen kanssaan yhdessä pohtia, kenen hän haluaisi tukevan yhteisöön kiinnittymistä koulussa tai harrastuksissa. Nuoren kanssa voi keskustella siitä, millaiseen yhteisöön hän todella haluaa kuulua, mitä harrastaa ja mikä vastaa hänen arvomaailmaansa. Nuoruusikä on myös mahdollisuus muuttaa suuntaa niin kavereiden kuin harrastustenkin suhteen. Kaverisuhteita ei voi pakottaa, mutta nuoren kanssa voi pohtia, mistä yhteisöistä samanhenkisiä nuoria voi löytyä.
Merkityksellistä on myös, että vanhempi kehuu ääneen nuoren luonteenpiirteitä ja ilmaisee jollain tapaa, miten mukavaa nuoren seurassa on olla. Tämä vahvistaa nuoren luottamusta siihen, että hänen seuransa voi olla myös muille nuorille mieluisaa.
Läheisyyden, arvostuksen ja turvan tarve ovat meidän jokaisen perustarpeita. Perustarpeiden tyydyttyminen on hyvinvointimme edellytys. Yksinäisyyden kokemus voi johtaa pitkittyessään lohduttomuuteen ja toivottomuuteen, joka uhkaa hyvinvointia. Nuoruusikäisen mielessä aikajänne on suhteellisen lyhyt ja jopa tuleva kuukausi voi tuntua olevan ikuisuuden päässä. Siksi on tärkeä havaita, mikäli nuorella on hetkellisesti näköalaton ja toivoton olo, ja kysyä rohkeasti, onko hänellä itsetuhoisia ajatuksia. Puheeksi ottaminen vähentää itsetuhoisuuden riskiä. Voit kertoa siitä, miten kuulet ja ymmärrät nuorta, että hänen olonsa on lohduton. Itsetuhoisuus on verrattain yleistä, ja tutkimusten mukaan siitä keskusteleminen ymmärtävässä ja hyväksyvässä ilmapiirissä vähentää riskiä, että nuori toimii itsetuhoisesti.
Kun nuori on tullut kuulluksi, voit kertoa muistavasi, miten nuorena ajan kokemus on erilainen ja kuinka viikko tai kuukausi saattaa tuntua loputtomalta ajanjaksolta. Voit kertoa, että yksinäisyys voi tuntua juuri nyt sietämättömältä, mutta ei kestä loputtomiin, ja että apua on saatavilla. Voitte miettiä, miten nuori on aiemmin selvinnyt yksinäisistä hetkistä tai ajanjaksoista. Jos olet joskus kokenut lohduttomuutta tai itsetuhoisuutta, voit kertoa nuorelle, miten itse kokemuksesta selvisit. Nuoren kanssa voi yhdessä pohtia, kokeeko hän sopivaksi tuen tahoksi terveydenhoitajan, koulukuraattorin tai koulupsykologin. Myös järjestöt ja seurakunta tarjoavat ohjausta ja vertaistoimintaa sekä vertaistukiryhmiä nuorille.
Kirjallisuutta yksinäisyydestä:
Julkaistu 2.6.2025