Syömishäiriöt

Syömishäiriössä ei ole kyse vain syömisestä tai omaan kehoon suhtautumisesta.

Syömishäiriössä oireilu voi olla mitä tahansa syömisen voimakkaasta rajoittamisesta hallitsemattomaan syömiseen – tai täysin terveeltä vaikuttavaa syömistä. Ratkaisevaa ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on. Syömishäiriöissä on kyse siitä, minkälaiset ajatukset ohjaavat ja hallitsevat syömistä ja omaan kehoon suhtautumista. Syömishäiriö on sairastuneelle selviytymiskeino elämän kriisitilanteessa, jonka käsittelemiseksi ei ole hyvinvointia tukevia keinoja.

Diagnoosikriteereiden täyttymistä tärkeämpää onkin arvioida, kuinka paljon syömiseen ja omaan kehoon liittyvä oireilu vaikuttaa arkeen ja elämään. Syömishäiriöstä voidaan puhua viimeistään silloin, kun oireilu alkaa selvästi haitata arkista elämää, toimintakykyä, sosiaalisia suhteita tai fyysistä terveyttä. Oireilua voi olla hankala huomata itsessään, ja joskus läheinen voikin huomata sen herkemmin.

Syömishäiriö ei synny hetkessä

Syömishäiriö aiheuttaa sairastuneessa usein häpeää ja sairaudentunnottomuutta. On tavallista, että oireilua piilotellaan tai vähätellään eikä oireilun vakavuutta siksi tunnisteta. Sairastunut voi vaikuttaa hyvinvoivalta, pärjäävältä ja terveeltä, minkä vuoksi apua ei osata hakea riittävän ajoissa.

Syömishäiriön tunnusmerkeistä, yksittäisistäkin, on aina syytä huolestua ja hakea tai ohjata sairastunut hakemaan apua. Tunnusmerkkejä voivat olla esimerkiksi ruoan ja syömisen jatkuva ajattelu, lihomisen pelko sekä oman kehon peittely ja vähättely. Myös sallimaton suhtautuminen lepoon ja palautumiseen, ahdistus- ja masennusoireet, sekä ärtyisyys ja eristäytyminen voivat kuulua syömishäiriöiden oirekuvaan.

Syömishäiriöstä voi toipua

Syömishäiriön kesto on aina yksilöllistä ja riippuu monenlaisista asioista. Esimerkiksi se, kuinka pitkään on sairastanut, minkälaista apua on saanut ja minkälainen tukiverkosto on ympärillä, voivat vaikuttaa häiriön kestoon. Lohdullista on kuitenkin tieto siitä, että syömishäiriöstä voi pitkäänkin jatkuneen sairastamisen jälkeen toipua.

Kokonaisvaltainen toipuminen edellyttää, että sairastunut oppii syömishäiriön keinojen sijaan hyvinvointia tukevia keinoja käsitellä ahdistusta, hankalia tunteita tai muita elämän vastoinkäymisiä. Siihen tarvitaan apua ja tukea samalla tavalla kuin syömiseen ja painon tai kehon palautumiseenkin.

Jos epäilet läheiselläsi syömishäiriötä, lähesty asiaa mahdollisimman hienovaraisesti

Syömishäiriöön, lievältäkin tuntuvaan oireiluun, saa ja kuuluu hakea apua. Sairastunutta ei voi käskeä lopettamaan oireilua, vaan hän tarvitsee lähes aina ammattiapua. Apua haetaan samalla tapaa kuin mihin tahansa sairauteen varaamalla aika työ-, opiskelu- tai kouluterveydenhuollosta tai omasta hyvinvointikeskuksesta. Siellä tehdään arvio, jonka perusteella voidaan joko jäädä vielä seuraamaan tilannetta ja antaa ohjausta tai lähettää eteenpäin erikoistuneeseen hoitoon.

Lähde: Syömishäiriöliitto SYLI ry

Päivitetty 20.5.2024