En ole ihan varma, mistä idea alunperin lähti. Ehkä minua oli jäänyt hieman harmittamaan, etten yliopiston aikana ollut uskaltanut lähteä vaihtoon ulkomaille. Valmistumisen jälkeen kuitenkin päätin, että nyt jos joskus on arvatenkin viimeiset hetket, kun olen vapaa ilman sen kummempia sitoumuksia lähtemään. Niinpä elokuun lopussa sanoin heipat tutulle ja turvalliselle kotosuomelle ja lähdin suureen maailmaan.
Matka alkaa – ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla
Oulusta hyppäsin etelän suuntaan menevään Junaan ja aamuöisen Tampereella tehdyn junan vaihdon jälkeen päädyin Turkuun. Turussa asuva ystäväni oli luvannut näyttää minulle kaupunkia ja niinpä raahasin matkalaukkua päivän ympäri Turun mukulakivikatuja. Illalla matka jatkuikin kohti Turun satamaa ja laivalla kohti Tukholmaa, johon saavuttiin varhain perjantaiaamuna.
Tähän asti reissussa ei vielä ollut mitään uutta, olihan suomen puolella junalla matkustaminen ihan rutiinia ja laivallakin tarvittaessa apu olisi ollut saatavilla tutulla äidinkielellä. Nyt oltiin kuitenkin astuttu uuteen ulottuvuuteen, olin ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla ja vielä päättänyt, että tulen tänne vuodeksi. Ennen tätä hetkeä lähteminen ei ollut tuntunut todelliselta, mutta nyt tajuntaan alkoi hahmottua mitä oli tullut tehtyä.
Jaksanko nostaa matkalaukkuni suorille käsille?
Laivasta ulos päästyäni alkoi suunnistus kohti Tukholman rautatieasemaa, sillä tiedossa olisi vielä neljä tuntia junalla matkustamista, ennen kuin olisin perillä. Onneksi olin ennen matkaan lähtöä varmistanut, että puhelinliittymääni kuului rajaton nettiyhteys myös Ruotsin puolella, joten sen avulla suunnistaminen sujui jotakuinkin ilman sen suurempia ongelmia. Tavoilleni uskollisesti olin myös varannut useamman tunnin aikaa harhailulle, joten minulla oli runsaasti aikaa myös katsella ympärilleni.
Lopulta useamman tunnin odottelun jälkeen tuli aika nousta junaan. Etukäteen olin kaikista eniten jännittänyt löydänkö matkalaukulleni tilan junasta, mutta juna yllätti positiivisesti hattuhyllyjen suurella koolla. Onneksi olin myös ennen lähtöä testannut, että pystyn nostamaan laukun suorille käsille omin voimin. En varmasti olisi uskaltanut kysyä keneltäkään apua englanniksi, saati sitten ruotsiksi.
Matkani olin aloittanut keskiviikon vaihtuessa torstaihin ja päämäärään Växjöhön pääsin lopulta perjantai-iltana muutamia tunteja alle kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen. Juna-asemalla minua vastassa oli vastaanottajan organisaation yhteyshenkilöni, jonka kanssa ensimmäiseksi suunnattiin kauppaan, jossa sain ostettua iltapala-ainekset ja muuta tarpeellista. Sitten suunnattiin juoksujalkaa bussipysäkille, josta otettiin bussi kohti majapaikkaa, jota myös kodiksi tulen seuraavan vuoden ajan kutsumaan.
Orientaatio
Viikonlopun ja seuraavan alkuviikon aikana myös muut samaan aikaan aloittavat vapaaehtoiset saapuivat ja lopulta meitä oli talossa yhteensä viisi. Saapumista seuraavana maanantaina työt alkoivat orientaatioviikolla, jonka aikatauluun kuuluivat muun muassa tutustuminen työpaikan paloturvallisuus- ja kierrätysohjeisiin, ilmoittautuminen ruotsin tunneille, omien pelkojen ja tavoitteiden pohtiminen sekä tutustuminen työpaikan autoihin ja peräkärryihin, joita tulevissa työtehtävissämme pääsemme käyttämään.
Ensimmäisen niin sanotusti yleisen orientaatioviikon jälkeen oli vuorossa orientaatioviikot niin sanotusti omassa organisaatiossamme. Kaikki me samaan aikaan aloittaneet vapaaehtoiset työskentelemme siis samassa talossa, mutta yhteensä kolmen eri organisaation alla. Parin seuraavan viikon työtehtävät keskittyivät lähinnä siihen, että yhdessä toisen samaan aikaan aloittaneen vapaaehtoisen kanssa tutustuimme organisaatiossa työskenteleviin ihmisiin ja saimme pintaraapaisun siitä, mitä toimintaa organisaatiossamme on. Kävimme esimerkiksi vierailemassa erilaisissa organisaatiomme järjestämissä aktiviteeteissa. Autoimme myös valmistelemaan aktiviteetteja esimerkiksi käymällä kaupassa. Eräs organisaatiomme toiminnoista on apuvälineiden vuokraaminen ja
lainaaminen niitä tarvitseville ihmisille. Yksi tehtävistämme toisella viikolla oli hakea vuokrattuna ollut kolmipyöräinen polkupyörä asiakkaalta.
Viikko Tukholmassa
Kolmen Ruotsissa eletyn viikon jälkeen nokka suuntautui takaisin kohti Tukholmaa, sillä edessä oli Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistyöhön kuuluva aloituskoulutus. Viikon ohjelmasta vastasi Ruotsin vapaaehtoisjärjestöjen kattojärjestö ja sinne kokoontui uusia vapaaehtoisia ympäri Ruotsin. Viikon ohjelmassa oli muun muassa tutustumista ruotsalaiseen kulttuuriin ja työaikalakiin, tutustumisleikkejä ja puhumista vaikeista tilanteista, joita vapaaehtoisena voi kohdata. Koen, että itselleni viikon tärkeintä antia olivat kuitenkin uudet ihmiset, joihin pääsimme tutustumaan ja joiden kanssa olemme jo sopineet tapaavamme uudelleen myöhemmin.
Toiveet, tavoitteet ja todellisuus
Ehkä voin tässä kohtaa myöntää, että odotukseni vapaaehtoiseksi lähtemisestä eivät olleet kummoiset. Positiivista kuitenkin on se, että ne ovat jo nyt ylittyneet kirkkaasti myös siitä, mitä en edes uskaltanut haaveilla. Vaikka yhdessä asuminen neljän muun kanssa ei aina ole ruusuilla tanssimista, varsinkin kun talossa on ainoastaan yksi vessa, täytyy sanoa, että jokainen vapaaehtoinen johon olen saanut tutustua jo tämän kuukauden aikana on ollut ihan huipputyyppi. Eli jos itse mietit kannattaako vapaaehtoiseksi lähteä, niin itse kyllä jo näin kuukauden kokemuksen perusteella voin sanoa, että todellakin suosittelen.
Yksi suurimmista tavoitteistani vapaaehtoisvuoden aikana oli tulla rohkeammaksi erityisesti englanninkielen käytössä. Näin kuukauden jälkeen uskaltaisin sanoa, että olen jo nyt huomannut kehitykseni tuon tavoitteen osalta. Eniten tavoitteen saavuttamisessa on auttanut se, että sitä on ollut pakko käyttää ja toiseksi eniten se, että on huomannut, että tulee ymmärretyksi vaikka ei puhukaan täydellisesti. Työpaikalla ja muutenkin arjessa kuulen myös luonnollisesti paljon ruotsia.
Vaikka ruotsini on erittäin ruosteessa, olen monesti jo ollut positiivisesti yllättynyt kuinka paljon oikeastaan ymmärrän sitä. Toki vielä itse ruotsin puhuminen ei oikein luonnistu, mutta uskon kehittyväni kohtuu vauhdilla kunhan ruotsin tunnit piakkoin alkavat. Ehkä vuoden päästä uskallankin avata suuni englannin lisäksi myös ruotsiksi.
Korvapuusteja ja IKEA museossa vierailu
Vaikka vapaaehtoisena tietysti työt pitää hoitaa kunnialla, on vapaaehtoisella silti myös vapaa-aikaa, joka tietysti kannattaa käyttää hyödyksi. Me olemme vapaaehtoisporukalla jo tässä ensimmäisen kuukauden aikana tehneet paljon kaikenlaista. Kuten testanneet Max burgerin (ei kyllä mielestäni vedä vertoja Hesburgerille, mutta pikku vikoja) yhdessä, leiponeet korvapuusteja korvapuustipäivän kunniaksi ja tehneet retkiä eri kohteisiin.
Eräs luonnollinen retkikohde näin Ruotsissa on tietysti Ikea. Valitettavasti Växjöstä ei IKEAa löydy, mutta alle tunnin junamatkan päästä, Älmhultista löytyy maailman ensimmäinen IKEA, johon teimme päiväretken yhtenä lauantaina. Samalta paikkakunnalta, ihan kivenheiton päästä löytyy myös IKEA museo, joka myös oli käymisen arvoinen kokemus.
Myös tulevaisuudelle on jo suunnitelmia. Esimerkiksi olemme porukalla menossa katsomaan paikallisen jääkiekkojoukkueen Växjö Lakersin peliä ja lokakuun viimeisenä viikonloppuna suuntaamme kohti Göteborgia ja pelottavasta Halloween teemastaan tuttua Lisebergin huvipuistoa. Eli vaikka ennen tänne tuloa pidinkin ihan mahdollisena, etten välttämättä koko vuotta täällä tule olemaan, jäävät maitojunan liput ainakin tällä erää ostamatta 🙂
Ystävällisin terveisin,
Linnea
Oulun kaupungin nuorisopalvelut toimii Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalvelun (ESC) lähettävänä organisaationa. Voit lukea vapaaehtoispalvelusta lisätietoa Maailmalle -osiosta.
