Oulun nuorisopalvelut täyttää tänä vuonna 80 vuotta, tule juhlimaan sitä kanssamme. Juhlavuoden tarkoituksena on nostaa esille nuorisotyötä, nuorisotyön ammattilaisia ja nuoruutta elämänvaiheena, mutta ennen kaikkea teitä nuoria, koska ilman teitä ei olisi meitä. Juhlavuosi on jaettu kahteentoista eri teemaan, joiden kautta Oulussa tehtävä nuorisotyö saatetaan näkyväksi.
Juhlavuoden teemat – jokaiselle kuukaudelle oma painotus
Vuonna 2026 jokaiselle kuukaudelle on määritelty oma teema, joka näkyy toiminnassa ja viestinnässä monin eri tavoin.
Tammikuu: Juhlavuosi alkaa – Nuorisopalveluiden tarina näkyväksi
Helmikuu: Tukea tulevaisuuteen – työ, opiskelu ja mahdollisuudet
Maaliskuu: Kaikkien nuorisopalvelut – yhdenvertaisuutta ja turvallisia tiloja
Huhtikuu: Kestävästi kohti tulevaa – nuoret ja ympäristö
Toukokuu: Nuorisotyö lähellä nuorta – nuorisotyötä eri ympäristöissä
Kesä-heinäkuu: Kesä kuuluu nuorille – kulttuuria, kohtaamisia ja kesätoimintaa
Elokuu: Yhdessä enemmän – ylpeästi yhteisöllinen
Syyskuu: Nuorten rytmissä – vapaa-aika, yhdessä tekeminen ja arjen ilo
Lokakuu: Hyvinvointia arkeen – liikettä, energiaa ja mielen hyvinvointia
Marraskuu: Tulevaisuus ja unelmat – oikeus haaveilla ja rakentaa omaa polkua
Joulukuu: Juhlavuoden päätös – Kiitollisuutta, juhlaa ja arvostusta
Juhlavuosi tuo mukanaan erilaisia tapahtumia ja tekemistä pitkin vuotta. Tälle sivulle kootaan kaikki juhlavuoden tapahtumia – ja lista elää sitä mukaa, kun vuosi etenee ja uutta tulee mukaan.
Talviloman striimi päättyi – 80 tuntia täyttyi onnistuneesti!
Striimi oli käynnissä tiistaista 3.3.2026 klo 10 ja päättyi 6.3. klo 18.
Tarkempi ohjelma löytyy striimi-sivustolta.
Juhlavuoden kunniaksi nuorisopalvelut toteuttaa 80 kulttuuri-ilmastonmuutostekoa.
Teko voi olla mitä tahansa, jolla parannetaan/kehitetään/edistetään yhteisöllisyyttä ja positiivista tekemistä. Kyseessä voi olla nuorten kanssa tehtävä teko, suuremman yhteisön teko tai työyhteisön teko. Mukana kaikki nuorisopalveluiden yksiköt.
Juhlavuoden aikana 80 kunniamainintaa. Kunniamainintoja jaetaan niin työntekijöille kuin nuorillekin. Kunniamainintojen kautta halutaan osoittaa arvostusta nuorten parissa työskenteleville sekä toimintoihin osallistuville nuorille.
Nina Granat
Kuvassa olen työssä MOVES-tapahtuman infopisteessä. Iltabileissä esiintyi Haloo Helsinki. Tämä tarina on vuodelta 2011. ☺
Palvelussuhde alkoi nuorisopalveluissa 4.3.1996 Rajakylän nuorisotalolta.
Tehtävät, joissa olen toiminut:
Tie on kulkenut reittiä Rajakylä – Puolivälinkangas – Rajakylä – Meri-Toppila – Snellman (Mäntylä) – Heikkilänkangas – Talvikangas – Itäinen alue.
On ollut upeaa ja etuoikeutettua olla mukana kehittämässä Oulun kaupungin nuorisopalveluiden toimintaa melkein 30 vuotta. Maailma on muuttunut, mutta niin ollaan mekin.
Nuorissa on tulevaisuus. Ylpeästi nupalainen. Yhdessä eteenpäin.
Muistoja matkalta: Niitä on paljon. ☺ Ystävyyskaupunkivaihdot Hallen (Saksa) kanssa. Ohjattiin useampia nuorisoryhmiä, joiden kanssa kerättiin varoja vaihtoja varten. Oltiin Saksan maalla ja järjestettiin myös Oulussa vastavierailuja. Paljon koettiin ja nähtiin. Matkailu avartaa. ☺
Ps. eipä ole kuin vajaa vuosi, kun törmäsin ”nuoreen” eläinlääkärissä, joka minut tunnisti ja muisteltiin näitä upeita reissuja.
Teemu tässä moi! Olen tullut töihin Nuorisoasiainkeskukseen 21.8.2000. Aloitin työt kerho-ohjaajana Myllyojan nuorisotalolla, johon minut vakinaistettiin nuoriso-ohjaajaksi seuraavana keväänä.
Sen jälkeen tieni on kulkenut hanketöiden kautta ensin johtavaksi nuorisotyöntekijäksi ja nimikemuutoksen myötä alueellisen nuorisotyön palveluvastaavaksi keskiselle alueelle.
Parasta työssäni on päästä kehittelemään uutta ja toimimaan yhdessä toisten kanssa erilaisissa ympäristöissä lasten, nuorten ja perheiden parhaaksi. Vuosien saatossa erilaiset tapahtumat sekä leirit ja retket ovat olleet ikimuistoisimpia kokemuksia.
Teinpä joskus myös yhteistyötä länsinaapurin kollegoiden kanssa Provincia Bothniensis eli Perämerenkaari -hankkeen puitteissa!
Koen, että olen päässyt tekemään työtä maailman parhaassa porukassa! Erityisen ilahduttavaa on ollut olla mahdollistamassa ja tukemassa monen alkutaivalta nuorisotyössä.
Huippuja osaajia olemme onnistuneet joukkoomme saamaankin. Työ jatkuu edelleen ja jokainen päivä on 25:n vuoden jälkeenkin aina uusi mielenkiintoinen ja motivoiva mahdollisuus yhdessä puuhislaisten ja muidenkin upeiden ammattilaisten kanssa.
Kuvassa nuoremman puistokonstaapelin tehtävissä tiimimme Peppi Pitkätossu -tapahtumassa toukokuussa 2007.
Mari Pauliina Pietikäinen
Allekirjoitin työsopimukseni Aholan Marina 11.9.1995.
Tehtävät joissa olen toiminut:
Sain vakkaripaikan Kaijonharjusta kerhonohjaajana. Opiskelukaverit pitivät mua hulluna kun otin paikan vastaan. Heillä oli harjoittelukokemuksia Oulusta, mulla ei mitään, koska tein harjoittelut muissa kaupungeissa ja ennen tätä vakkaripestiä tein pari vuotta nuorisotyötä Kuopiossa.
Kaijosta siirryin Toppilaan, jossa tilaan tuli valtava vesivahinko, jonka jälkeen MINUN piti ettiä nuokkarille uusi paikka. No, se väliaikainen paikka löytyi ja siellä samassa paikassa nuokkari toimii edelleenkin.
Parin lapsen jälkeen siirryin ip-puolelle, olin Koskelassa ja Kaakkurissa.
Kolmannen lapsen jälkeen olin töihin palaamassa ja hain uusia johtavan nuorisotyöntekijän paikkoja, minut valittiin jee!!! Tällöin elettiin vuotta 2006. Tässä tehtävässä olen edelleenkin, eri nimikkeellä kuitenkin. Vastuualueena minulla on Oulun eteläinen alue.
Paljon olen ehtinyt nähdä, tehdä ja kokea! Parhaita kesämuistoja on leirit. 90-luvulla Peten kanssa ideoitiin Pumppu-leirit ja näitä vedettiin kahtena kesänä. Pyöräiltiin lapsilauman kanssa viikoksi leirinviettoon Isoniemeeen.
Näillä leireillä toimin usein myös kokkina 😊
Ip-ryhmässä työskentely oli ihanaa silloin kun omat lapset olivat pieniä. Silti sydän sykki hulluna nuorille, heissä vaan on jotakin ja heistä aistii tulevaisuuden <3
Aluemalli on vienyt nuorisotyötä hurjasti eteenpäin ja on antanut valtavasti uutta pontta työhömme. Arvostus työtämme kohtaan on suuri ja se tuntuu hyvältä, on helppo tehdä työtä ja ollaan haluttu yhteistyökumppani.
Kirsikkana kakun päällä on motivoituneet, rautaiset ammattilaiset joiden kanssa saan työpäiviäni viettää.
Koko työurani olen viihtynyt pohjoisella alueella… kait sitä tykkää lyhyestä työmatkasta 😉
Koukkari Petri Juhani
Vakituinen työpaikka Nuorisopalveluissa 2.10.1995.
Tehtävinä: nuoriso-ohjaaja, johtava nuorisotyöntekijä ja alueellisen nuorisotyön palveluvastaava.
Mieleenpainuvia hetkiä on kyllä ehtinyt kertyä nupa vuosien varrella.
Parasta työssä on ollut pelailu ja leireily lasten ja nuorten kanssa. Välillä menty vaikka pyörillä leireille lasten kanssa, kun ei oo rahat riittänyt bussikuljetuksiin ja leiri on haluttu järjestää. Kyllähän työtä on helpottanut ja motivoinut huippu puuhislaiset ja tietty loistavat ja osaavat työntekijät.
Nykyään törmäilen säbä- ja futispeleissä entisiin nuoriin, ja he huikkaavat jo kentän laidoilla että:
Hei! Sähän oot nuokkarin Pete.
Keväällä 1985 astelin ensimmäistä kertaa Oulun nuorisopalveluihin töihin. Ensimmäinen toimipaikkani oli Myllyojan nuorisotalo, jossa aloitin vastuuohjaajana. Olin nuori, juuri valmistunut ja täynnä intoa tehdä töitä nuorten parissa. Talolla oli ohjaajat vaihtuneet tiuhaan, joten nuoret kyselivät heti: ”Milloin sinä lähdet pois?” Vastasin hymyillen, että ajattelin olla siellä eläkeikään saakka. No, ihan niin pitkään en Myllyojalla ollut.
Myllyojalla toimi nuorisoklubi, johon kuului aktiivisia nuoria, kuten Juha eli ”Mese”. Klubi järjesti pienemmille discoja, joissa nuorten vanhemmat toimivat järjestyksenvalvojina yhdessä meidän työntekijöiden kanssa. Yhteistyö vanhempien kanssa oli hedelmällistä ja loi turvallisen ilmapiirin.
Klubi piti myös nuokkarilla kioskia, jonka tuotoilla teimme klubilaisten kanssa retkiä. Yksi ikimuistoinen reissu oli Kuopioon – paluumatkalla linja-auton jäähdytin hajosi, ja jouduimme kantamaan vettä maalaistalon kaivosta, jotta pääsimme kotiin. Siitä selvittiin naurun ja yhteishengen voimalla.
Kun olin Myllyojalla, teimme paljon yhteistyötä koulujen ja Oulujoen ev.-lut. seurakunnan kanssa. Kehitimme yhdessä tukinuori-koulutuksen, johon pyysimme nuorisotalon aktiivisia nuoria. Heille järjestettiin tapaamisia ja jopa leiri Kuusamossa. Tukinuoret oppivat toimimaan vertaistukena toisille nuorille – kokeilu oli onnistunut, vaikka toiminta hiipui myöhemmin henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi.
Kesäajasta on jäänyt parhaiten mieleen leirit. Oli 5 päivän leirejä Sanginjoella ja Koppanassa. Lisäksi meillä oli päiväleirit Hietasaareen, Seelarissa. Seelari oli aivan ihana paikka pitää päiväleirejä. Leiri viikkojen aikana lapset syöttivät sorsia niin innokkaasti, että rannassa oli leirin jälkeen pulleita sorsia. Aamuisin Seelari oli hiljainen, mutta kun lasten äänet alkoivat kaikumaan, sorsat uivat rantaan kiireen vilkkaa.
Erityisesti mieleen ovat jääneet merileirit Iin Röytän saaressa, yhteistyössä Oulun Pursiseuran kanssa. Leirille osallistui 40 lasta ja noin 20 aikuista. Pursiseuran väki opetti lapsille purjehdusta, ja me ohjaajat järjestimme muuta ohjelmaa. Leirillä oli teltta majoitus.
Leirille lähtö oli iso operaatio – mukaan piti ottaa kaikki astiat ja ruoanlaittovälineet. Saaressa käytössä oli vanha luotsiasema, jossa kaksi kokkia valmisti puuhellalla ruuat 60 hengelle. Vesi haettiin kaivosta, ja eräänä aamuna emäntä näki kaivossa sammakon. Päätimme olla kertomatta lapsille – muuten he eivät olisi enää juoneet vettä!
Meillä oli käytössä pursiseuran sauna, jossa saunotimme lapset kahdesti viikon aikana. Lasten saunottaminen ei ollut ihan pikku juttu, sillä sauna oli perinteinen puulämmitteinen sauna, jossa lämmin vesi lampesi padassa. Suurimmalle osalle lapsista oli aivan uutta peseytyä ilman suihkua.
Leireillä myös sattui ja tapahtui. Kaikki ei ollut pelkkää idylliä. Yhtenä päivänä pieni poika tuli luokseni ja sanoi hiljaa: ”Minua pisti joku ja mulla on vähän huono olo.” Kun näin hänet, jalat meinasivat lähteä alta – pojan iho oli täynnä rakkuloita. Soitin äidille ja lähdimme viemään poikaa OYS:iin. Onneksi saaressa oli aurinkokennolla toimiva puhelin, niin saimme yhteyden äitiin.
Paluumatkalla nousi myrsky. Meillä oli käytössä pieni moottorivene. Vähän hirvitti lähteä siinä myrskyssä pienellä veneellä saarta kohti. Aallot olivat niin korkeat, että istuin veneen pohjalla ja pidin reunoista kiinni. Onneksi venettä ohjasi kokenut mies, niin pääsimme turvallisesti rantaan. Olin läpimärkä saareen päästessä, mutta kiitollinen siitä, että myrsky tuli vasta paluumatkalla.
80-luvun nuorisotyö oli yhteisöllisyyttä, rohkeutta ja nuorten iloa. Vaikka resurssit olivat rajalliset, teimme yhdessä hyvää työtä – ja nuo muistot lämmittävät vieläkin.
Jaana Valtanen
Betarin monttu
”Nuorisotyötä ja -politiikkaa järjestäessään kunnan tulee tehdä tarvittavaa yhteistyötä nuorten itsensä lisäksi heidän perheidensä kanssa. Lisäksi kuntien on tehtävä yhteistyötä muiden nuorten kanssa työskentelevien viranomaisten, nuorisoalan järjestöjen, seurakuntien ja muiden nuorisotyötä tekevien tahojen kanssa.”
Seuraavassa on käytännön esimerkki siitä, miten tällainen tavoite on toteutunut.
Knuutilankankaalle, entisen Rajavillen vanhalle betoniasemalle, kaupunki rakensi Joskus 1980-luvulla pienen nuorisotilan ja päiväkodin. 1990-luvun alkupuolella sain vastuulleni pienen Betari-nimisen nuorisotilan. Pienestä koosta huolimatta siitä tuli heti erittäin suosittu.
Nuorisotilan yhteydessä oli käyttämättömänä ja kylmänä noin seitsemän metriä korkea betoninen siilo. Oman aiemman laskettelutaustani ansiosta olin hyvin vähän tutustunut kiipeilyyn. Minä huomasin nopeasti, että korkea tila saattaisi soveltua hyvin kiipeilyyn. Innokkaita ja aktiivisia osallistujia sekä seinän rakentajia löytyi helposti. Oulun kaupungin kiinteistövirastolta saatiin kaikki tarvittavat koneet käyttöön sekä talveksi tehokkaat työmaalämmittimet.
Pian betonisiilon seiniin porattiin useita erilaisia kiipeilykiviä ja valettiin erilaisia otteita. Kiipeilijöitä tuli paljon, ja kursseille oli selvästi tarvetta. Nuorisoasiainkeskus hankki kiipeilyteemaan liittyviä kursseja ja leirejä, ja uusi harrastus sai runsaasti huomiota radiossa, televisiossa ja lehdissä.
Toiminnan kasvaessa oli tarpeellista perustaa oma yhdistys, ja aktiivien toimesta syntyi Oulun kiipeilyseura 91. Seura on edelleen aktiivinen, toimiva ja monipuolisesti kiipeilytoimintaa kehittävä yli 400 jäsenen yhteisö.
Veli-Matti Pyhänniska
